Oi kiitos sä Luojani armollinen

Oi, kiitos sa Luojani armollinen

joka hetkestä, jonka ma elin,

kun annoit sa ruumihin tervehen

ja syömen mi sykähteli,

kun annoit sa tervettä kättä kaks,

kaks silmää sieluni ikkunaks

ja hengen herkän ja avoimen,

jota tuutia tuulosen.

Sua kiitän mä Luojani armollinen,

kun annoit sa kodin hyvän,

soit äidin niin hellan ja herttaisen

ja taaton niin tarmoa syvän,

kun annoit sa myös pari ystävää

ja ne hyvää, en pyydä ma enempää,

ja annoit sa armahan isäinmaan,

jota kyntää ja rakastaa.

Ja kiitospa vihdoin viimeinen,

kun laulun lahjan sa annoit,

kun riemut ja murheet lapsosen

näin sävelten siivillä kannoit,

sen sulta, sulta ma yksin sain

ja sulle siitä mä vastaan vain

ja leiviskästäni tilin teen,

miten käytin mä kanteleen.

(Eino Leino)