9.5.2013 - matkalauluja

Oi kiitos sä Luojani armollinen

Oi, kiitos sa Luojani armollinen

joka hetkestä, jonka ma elin,

kun annoit sa ruumihin tervehen

ja syömen mi sykähteli,

kun annoit sa tervettä kättä kaks,

kaks silmää sieluni ikkunaks

ja hengen herkän ja avoimen,

jota tuutia tuulosen.

Sua kiitän mä Luojani armollinen,

kun annoit sa kodin hyvän,

soit äidin niin hellan ja herttaisen

ja taaton niin tarmoa syvän,

kun annoit sa myös pari ystävää

ja ne hyvää, en pyydä ma enempää,

ja annoit sa armahan isäinmaan,

jota kyntää ja rakastaa.

Ja kiitospa vihdoin viimeinen,

kun laulun lahjan sa annoit,

kun riemut ja murheet lapsosen

näin sävelten siivillä kannoit,

sen sulta, sulta ma yksin sain

ja sulle siitä mä vastaan vain

ja leiviskästäni tilin teen,

miten käytin mä kanteleen.

(Eino Leino)

1. Soi iltakellot yli vainioiden,
ne soivat rauhaa työstä väsyneelle.
On alkamassa suven sunnuntai,
vain pääskyt leijaa veden kalvon yllä.

2. Niin pian kului kesän arkiviikko,
sen uurastushan vasta alettihin.
Pois pestään hiki, vaivainmerkitkin
ja pukeudutaan aivan puhtaisiin.

3. Soi rauhan kellot, askareet on jääneet,
pois joutaa sirppi, kylvövakkanenkin.
Ja ohdakkeisen pellon reunalle,
jää kyntäjältä aura raskahinkin.

4. Jää pellon ylle usva, tyyni rauha,
on uni kevyt lämpimässä yössä.
Saa voimat monin kerroin takaisin,
ne mitkä loppuun kului arjen työssä.

5. En enää vainiolta palanneena,
nyt moiti hikeä ja vaivaa koskaan.
Mä sainhan tehdä auringossa työn,
kun toivo iankaikkinen loi valon.

6. Te veljet kaikki kotivainiolla
viel´ lyhyt hetki työtä jatkakaatte.
Myös teille kohta iltakello lyö,
soi suurta sunnuntaita ennustaen.

7. Soi iltakellot vuorotellen meille,
se järjestys on suuren Mestarimme.
Vaan lepopäivä kirkas seesteinen,
on Herran kansan juhlaa ikuisesti.

Säv. Yrjö Koskimäki
San. Esa Tuomaala

Päivä: 9.5.2013